Tuoli jalkapallosta

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä työnä tein pienoistuolin käyttäen jalkapallon osia. Materiaaliksi saimme siis jalkapallon, mattoveitsen, liimaa ja puisia tikkuja. Mielestäni tämä työ sopi hyvin viimeiseksi työksi koska se oli jollain tavalla hauskakin. Opettelin myös käyttämään mattoveistä oikein, sillä sen käyttö on tarkkaa ja vaativaa puuhaa.

Ensiksi leikkelin mattoveitselle vanhasta jalkapallosta kaksi palaa. Palaset liimasin kuumaliimalla yhteen. Tämän jälkeen liimasin kuusi puutikkua tuolin pohjaan jaloiksi. Halusin hieman muunnella tavallisen tuolin ominaisuuksia lisäämällä kaksi jalkaa, jotta jalkoja tuoliini tuli kuusi kappaletta. Jalat hioin myös tasaisiksi hiomapaperin avulla. Lisäksi tein myös puisista tikuista tuolilleni käsinojat, jotta tuolille saataisiin tuolimainen vaikutelma kaikkine yksityiskohtineen. Lopuksi leikkelin ja pienensin tuolin kappaleita neliömäisempään muotoon. Näin tuolista tuli uniikki, jonkalaista ei kellään toisella ole.

Tämä työ oli yksinkertaisuudessaan noin kahden tunnin työ, joten tähän ei kulunut montaa tuntia. Mielestäni onnistuin työssä melko hyvin ja siitä tuli aika suloinen minimalisuudensa ansiosta. Alussa oli hieman vaikeuksia saada tuli pysymään pystyssä, mutta hiottuani jalat se loppujenlopuksi pysyi kuin pysyikin pystyssä, onneksi. Työ myös opetti, kuinka vanhasta voidaan tehdä kaikkea uutta. Mielestäni tämä työ oli ideallisesti kaikista hauskin ja hienoin. Oisin voinut tehdä tälläisen toisenkin, tästä pidin. 

Kuvia valmiista tuolistani.

Spaghettisilta

Kolmantena työnä tein sillan spagetista. Tätä työtä varten saimme monisteen, jossa oli kuvia tunnetuimmista siltamalleista. Itse valitsin melko yksinkertaise mallin, jota vielä itse muokkasin. Sillan kasaamis välineiksi saimme vihreää rautalankaa, sakset, pihdit ja tietysti paljon spagettia. Lisäksi, sillan piti kestää hieman painoakin, noin puolikiloa ilman hajoomista.
                                       

Malli, josta sain insipaariota omaan siltaani.

Jo työni alussa päätin, että teen työstä minimaalisen ja kestävän. Aloitin sillan pohjasta, jonne tein spagettipätkiä kuusi kappaletta. Aluksi otin kasan spagettia ja leikkasin sen kahtia jollon sain aina kaksi spagettipätkää. Nämä spagettipätkät sidoin kummastakin päästä rautalangalla tukevasti. Lisäksi tein kaksi pidempä pätkää, johon sidoin pikkupätkät kiinni.

Seuraava vaihe työssäni oli pohjan kokoominen. Sidoin pienetpätkät kahteen runkoon. Tähän meni jonkin verran aikaa, sillä pyrin olemaan huolellinen jotta silta olisi kestävä. Lopulta kuitenkin oli pojankin valmis.

Pohjan jälkeen aloin työstämään sillan yläosaa. Siihen tein kaksi spagettipätkää (katkoen taas kokonainen spagetti puoliksi- menetelmällä) jotka liitin rautalangalla runkoon ja siitä toisiinsa. Näitä kahen spagettipinon pätkiä tein yhteensä kuusi. Kiinnitin kaikki pätkät samalla menetelmällä ja loppujenlopuksi oli siltani valmis. Sillastani tuli hyvin tukeva ja se kestikin enemmän painoa mitä piti. Se on yksinkertaisuudessaan tukeva mutta minun näköiseni.

Paperinukke

Seuraavana työnä tein ns. itsestäni paperinuken. Paperinukelle suunniteltiin asu, ja kankaan tein Bertel Strömmerin tuotannosta. Ensiksi päätin, että aion tehdä paperinukelleni mekon. Suunnittelin mekon paperille, jonka jälkeen etsin internetistä Strömmerin tuotannosta ns. kankaan mekkooni. Valitsin Strömmerin suunnitelluista arkkitehtisistä töistä Tampereen linja-autoaseman. Valitsin kuvan linja-autoasemasta ja muokkasin sitä muokkausohjelmalla mustavalkoiseksi, lisäten hieman kontrastia ja muotoja kuvaan. Näin sain mekolleni kankaan tulostettua teokseni.


                       

     

Kun paperinukkeni mekon kangas oli valittu sekä tulostettu, jatkoin itse paperinuken parissa. Saimme mallit nukeista joiden avulla piirsimme omat paperinukkemme. Kun nuken ääriviivat oli piirretty paperille, aloin suunnittelemaan nuken ihonväriä sekä alusvaatteita. Alusvaatteeksi piirsin ja hahmottelin violetin värisen body-asun. Tämän jälkeen erilaisten vaaleiden sävyjen avulla väritin nukelle sopivan ihonvärin. Nyt kun nukke oli jo kunnossa, tarvi vielä ottaa kuva omasta naamasta ja tulostaa se nukelle pääksi. Näin alkoi nukkeni jo valmistua.

Lopulta pääsin itse hommaan, eli mekon suunnitteluun kankaan kera. Päätin, että teen mekosta kaksiosaisen eli yläosan mustasta nahkakankaasta ja alaosan itse suunnittelemastani linja-autoasema kankaasta. Mekon yläosasta tein tuubimallisen ja alaosasta haitarimaisen, ja sen kanssa minulla olikin alussa hieman vaikeuksia. Silti vaikeuksien kautta voittoon ja lopuksi liimasin paperinuken vaatteisille olennaiset kiinnikkeet mekon yläosaan. Lisäksi tein paperinukelleni pienet ballerinat samasta nahkasta, josta olin jo tehnyt mekon yläosan. Ballerinojen päihin liimasin kuumaliimalla pienet valkoiset helmet koristamaan niitä. Mielestäni tämä oli kiva lisä työhön.

Loppujen lopuksi kun nukke ja mekko olivat valmiita, kirjoitin pienen esittelyn Stömmeristä ja lisäsin kuvia hänen tunnetuimmista teoksista. Nämä kaikki liimasin suureen A3 kokoiseen harmaaseen paperialustaan. Mekkoa ei liimattu paperinuken ylle, jotta alusvaatteetkin näkyisivät. Näin tuli paperinukesta kaikkine töineen kokonaisuus. Ja tämä kokonaisuus oli ehdottomasti lempityöni tästä kurssista.
                       

Kaj Franck - säilytin

Ensimmäisenä työnä teimme savesta Kaj Franckin töitä mukaillen omanlaisen säilyttimen. Tutustuimme Franckiin ja hänen tuotantoonsa internetin avulla. Työn tarkoitus oli siis olla yksinkertainen, niin kuin Franckinkin tuotanto on. Yksinkertaisuuden vuoksi ei säilyttimeen tehty kuvioita tai muuta. Kilta- astiastosta sain inspiraation omaan säilyttimeen, josta tulikin korurasia ilman kantta.

Kaj Gabriel Franck oli suomalainen muotoilija. Hänelle myönnettiin professorin arvonimi 1972. Hän oli taiteilijaprofessori 1973–1978. Kuvassa oikella on hänen yksi tunnetuimmista astioista nimeltä Kilta- astiasto, josta sain omaan työhöni ideaa.

Mielessäni oli koko ajan, että pyrin pitämään työni melko minimanilistisena, ei mitään suurta rasiaa. Ensiksi hahmottelin ja luonnostelin säilyttimeni paperille. Kun työ oli suunniteltu, aloitin itse työn teon niin sanotusti. Otin palan punasavea ja savitelineen alle helpottamaan työn tekoa. Lähdin pikkuhiljaa tekemään muotoja rasiaani varten. Pyrin koko ajan pitämään rasian reunat tasapaksuina, ei liian ohuina etteivät ne palaisi uunissa. Joka kerta kun työ jäi vielä kesken, pistettiin se pussiin ns. "hikoilemaan" seuraavaa kertaa varten. Näin työ pysyi kosteana eikä lohkeillut. Näin sitä oli helppo jatkaa työstämään. 

Pikkuhiljaa työni valmistui oppituntien edetessä. Viimeistellessäni otin saviveitsen ja kaiversin pohjaan muotojen syvyyttä ja hioin reunoja parhaani mukaan ja näin työni alkoi valmistua. Lopuksi kosteutin sitä sienellä, jonka olin kastellut. Näin myös työn pinnasta tuli sileä ja tasainen. Olin tyytyväinen lopputulokseen ja näin meni savityö uuniin. Lopuksi halusin lasittaa oman työni, joten valelin sen lasitusaineella. Lopputulokseen olin tyytyväinen ja näin olikin ensimmäinen työ valmis. 

                                       

Työni uunista juuri tulleena, ennen lasittamista.

Työni lasittamisen jälkee, valmiina. 

                                             

Pohdintoja kuvaamataito2- kurssista

Ihan ensiksi haluaisin kertoa hieman mielipiteitä ja valintaperusteita siihe, miksi valitsin kyseisen kurssin. Ensinnäkin, olen aina ollut kiinnostunut kuvaamataidosta ja ylipäätään taiteesta. Kävin kuvaamataidon ensimmäisen kurssin jo lukion ykkösellä ollessani, joten nyt taiteellinen puoleni on jäänyt vähälle. Siispä, kuvaamataito2- kurssi oli loistava valinta viimeiseen lukiojaksooni. Ajattelin sen tuovan hieman luovuutta perus opiskelutuntien rinnalle. Ja nyt voin sanoa, että oikeassa olin.

Etukäteen tiesin kurssista jo jonkin verran. Ainakin sen, että kurssi on hyvin luova ja erilainen kuin kuvaamataidon1- kurssi. Lisäksi tästä kurssista ei tehdä ns. "kurssikoetta" vaan palautamme portfoliot kurssin aikana tehdyistä töistä.

Kuvaamataidon2- kurssilla teimme siis neljä hyvin erilaista työtä, jotka esittelen kuvien kera. Yksi työ tehtiin savesta, toinen spagetista jne. Työt olivat hyvin monipuolisia ja ajattelua kehittäviä, ei niinkään aivan tavallisia kuvaamataidon töitä. Mielestäni, osa töistä voisi melkein olla käsityötöitä. Materiaalit vaihtelivat paljon, mutta mielestäni se oli hyvä. Jokainen työ on yksilönsä ja jokaisessa työssä ajattelin eri tavoin. Oli kiva tehdä hieman erilaisia töitä, tavallisen piirtämisen ja maalaamisen sijasta. Tietysti, minulle läheiset piirtäminen/maalaaminen olisi myös ollut tervetulleita kurssille, mutta toisaalta tämä vaihtelu oli rakentavaa.